Tämä viikonloppu on ollut erityisen harvinaislaatuinen siinä mielessä, että olen nähnyt vain ja ainoastaan hyviä elokuvia. Ja vieläpä klassikkoja ja sellaisia, jotka ovat suoraan nousseet omalle lempielokuvien listalleni!
Ensimäisenä eilen teemalta tullut Cherbourgin sateenvarjot. Aivan ihana elokuva! Rakastan musikaaleja yli kaiken ja tässä jok'ikinen vuorosana oli laulettu. Aluksi se tuntui hieman hassulta, mutta siihen tottui hyvin nopeasti. Lisäksi elokuva oli todella romanttinen, koskettava ja hienosti toteutettu. Värimaailma ja vaatteet olivat aivan upeita ja näyttelijöiden roolisuoritukksen laulutaidoista puhumattakaan olivat ensiluokkaa. Ja ihmiset kauniita ja komeita.
"Pääpari" oli aivan äärimmäisen kaunis ja minua itketti melkein koko ajan. Alkoi ihan nolottaa katsoa elokuvaa äitin kanssa, kun silmät ja nenä vuosivat kilpaa. Ja se on melko harvinaista, itken todella harvoin elokuvissa! Se, että "alkaa itkettää" on aivan eri asia kuin suoranaisesti "itkeä". Nyt nimittäin kyynelet valuivat suorastaan virtana. Kohta, jossa Geneviève ja Guy joutuivat eroamaan Guyn lähtiessä armeijaan oli erityisen surullinen ja koskettava, mutta lopussa itkin vielä paljon enemmän.
Minua alkoi miltei raivostuttaa, kun Geneviève suostui Roland Cassardin kosintaan. Ei, ei, ei! Guy on se oikea!
Vihasin tätä paria, etenkin Madeleinea. Ei heidän kuulunut päätyä yhteen!
Elokuva oli aivan äärettömän ihana! Dvd:n metsästys alkakoon!
Toinen ihana elokuva, jonka katsoin eilen ja loppuun tänään oli Anne Frankin päiväkirja. Tarina lienee kaikille tuttu, jossa juutalainen Anne joutuu piileksimään natseja perheensä, toisen perheen ja hammaslääkärin kanssa heidän yhstäviensä ullakolla. Elokuva oli ihana kertomus nuoresta 13-vuotiaasta Annesta, joka joutui kamppailemaan nuoruuden tuntojensa kanssa epäinhimilisessä ympäristössä. Hän kirjoittaa kaikesta päiväkirjaa ja vuodattaa sille kaikki tuntemuksensa.
Elokuvassa ehkä kaikkein ihaninta oli Annen rakastuminen poikaan, jota hän aluksi sydämmestääv vihaa. oli myös hienoa nähdä, miten hän onnistui iloitsemaan pienistä asioista, vaikka periaatteessa kaikki oli kurjaa ja kuolema odottamassa oven takana. 
Elokuva on voittanut 3 Oscaria ja pääosassa nähdään ihana ihana Millie Perkins. Todella ihana, hyvä ja koskettava elokuva tämänkin. Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa aivan suunnattomasti, kun tajusi, kuinka aivan tavallisia, herttaisia ihmisiä on sillä tavoin joukkoteurastettu. Elokuva auttaa siten osittain myös ymmärtämään toisen maailman sodan kauhuja.Suosittelen elokuvia kaikille! Tällaisia lisää, kiitos!
♥♥♥
EDIT// Lisää Cherbourgin sateenvarjoista http://pupulandia.indiedays.com/2010/03/21/cherbourgin-sateenvarjot/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti