Postikorttimaniaa!

Minulla ei ole yhtään kuvia (vieläkään!) meidän superihanansta Italian reissusta! Joten tyydynpä sitten vainn näihin postikortteihin, joita tuli sieltä ostettua. Olen aivan hulluna postikortteihin muutenkin! Etenkin mustavalkoisiin...;) Pariisin lentokentällä villiinnyin täysin: superhalpoja mustavalkoisia kortteja, hurjan paljon erilaisia ja vieläpä Pariisi-aiheisina! Voi ei!


Pitäisi varmaan muutenkin ryhdistäytyä tässä postcrossailussa (www.postcrossing.com), noita postikortteja kun on hieman kertynyt. Minä kun jemmaan aina joka paikasta mukaan ilmaisia postikortteja ja vielä lisäksi ostelen niitä. :D
Tässä kuitenkin muutamia sieltä Italiasta ja Pariisista.

Tuo, missä on kolme hassua ukkelia, on ostettu hirveässä kiireessä Torinosta hienolta, isolta aukealta. Se oli niin hassu (ja mv!) että se oli pakko saada. :D Tuo keskimmäinen näyttelijä näyttää jotenkin tosi tutulta, en vain saa millään päähäni että kuka se on... Loput on Pariisin lentokentältä. :)

Pariisista, yllätys yllätys.

Torinosta. Tästä viimeisestä en niin paljoa pidä, mutta ostin sen, koska siinä on niin paljon eri kuvia. Kaikista parhaita kortteja ovat tunnelmalliset, mielellään hämärät tai pimeät maisemat, joissa on valoja. :) Ja totta kai ne mustavalkoiset!

Tämä on kylästä Alpeilta, joka oli 1100 metrin korkeudessa. Ostin sieltä vielä kaksi muutakin korttia, mutta en jaksanut kuvata niitä, kun ne olivat vähän mitään sanomattomia. Mutta kortit olivat 20 snt kpl ja postimerkit Suomeen asti 65 snt! Tuollaiset hinnat Suomeenkin! Nyt joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, kun pelkkä postimerkki vaikka naapuriin maksaa 80 senttiä...

Esittelen jossakin vaiheessa ostokset Italiasta, jos saan pummittua aiakon kameran. Voi kamala, kun tämän blogin elämä on riippuvainen siskon menoista ja siitä, että saanko lainattua (salaa!) hänen tavaroitaan! (Huom Anna! Jos luet tätä niin oikesti en käytä kuin konettasi, mutta kun senkin käyttö on vähän niin kuin kortilla!)

Huh, olipas tänään taas rankka työpäivä. Meinasi pinna palaa jo varttia vaille yhdeksän, kun työpäivä alkaa kahdeksalta. On se niin mukavaa, kun melkein jokaisella työpaikalla tarvitaan aina vähintään yksi kusipää-käskyyttäjä-haukkuja-pomo...

Hyi!

Nyt vasta tajusin mikä jättikarvainen sääri tuossa bannerissa on ja vieläpä ihan etualalla! Pitäisiköhän käydä vähän näköä tarkastuttamassa, kun nyt vasta tajusin! Nyta äkkiä vaihtamaan joku parempi kuva. Mutta minä kun en ole ikinä tyytyväinen siihen...

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

...Mutta silti minun pitää lisätä nämä IHANAT syksyiset kuvat Kenzo Kidsin lehdestä, jonka pöllin Pariisin lentokentältä mitä hurmaavimmasta lastentarvikeliikkeestä. :) Upeita kuvia ja mikä ihana värimaailma. Olen muutenkin toivonut jo viimeiset puolitoista viikkoa että olisi jo syksy... Outoako? Ei minusta! Ja joululajhatkin on jo vakaasti suunnittelun alla..

Tämä meikäläisen postaustahti on jo suorastaan päätähuimaavaa! Kirjoitin reilu viikko sitten huippupitkän selostuksen Italian matkastamme ja kun painoin julkaise-nappia, niin eikös sitä ruutuun pamahtanut valtava "VIRHE" -teksti ja sinne hävisi koko teksti bittiavaruuteen...

Muutenkin on viime aikoina aika ollu lievästi sanottuna kortilla: aamuisin puoli seiskalta ylös ja 20 minuuttia yli seitsemän polkemaan kirkolle töihin. Sitten pääsen töistä kahdelta, poljen kotiin ja kello on puoli kolme. Syön ja luen lehden ja lähden saman tien kesäteatteri harjoituksiin neljäksi. Ja siellä menee sitten sinne reilu kymmeneen.

Tälläinen on ollut minun mennyt viikkoni. Onneksi enää ei ole harjoituksia, vaan esityksiä. Niissä ei mene niin pitkään, kun kaikki tapahtuu aikataulun mukaan ja jämptisti, eikä tarvitse säätää eikä muuttaa mitään....

Mutta jossain vaiheessa pienimuotoista sepostusta Italian matkasta! Siis silloin kun pääsen tähän koneelle, ilman että sisko on koko ajan hengittämässä niskaan. Se kun on iskälle niin maailman vaikein asia viedä se kotikone korjattavaksi! Ei ole ollut kuin kohta sen puolitoista kuukautta hajonneena...

Vihdoin sain muuten itseäni niskasta kiinni tässä lukemis-asiassa! Olen nimittäis hirveän pitkään tahtonut ruveta lukemaan joitain kirjoja, tai edes sen hden, mutta se on jotenkin niin ylitsepääsemättömän vaikeaa tarttua siihen kirjaan ja lukea muutakin kuin viisi ensimmäistä sivua. Aikaa ja jaksamista kun ei vain ole! Ja mieluummin sillonkin vain neulon, kun olisi sitä aikaa. En ymmärrä miten kakkosluokalla (siis ihan ala-asteen) luin ainakin yhden kirjan per viikko! Mutta nyt siis lainasin kirjastosta ihan ohikulkiessa ja kiireessä Coco Chanelin elämänkerran! Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. :) Nyt jos jaksaisin (tei ehtisin) lukea sen loppuun, ennen kuin se on ehditty uusia jo sen neljä kertaa. :D Nytkin on taas neljä kirjaa myöhässä, jesh. Olen hyvä asiakas!