Postikorttimaniaa!

Minulla ei ole yhtään kuvia (vieläkään!) meidän superihanansta Italian reissusta! Joten tyydynpä sitten vainn näihin postikortteihin, joita tuli sieltä ostettua. Olen aivan hulluna postikortteihin muutenkin! Etenkin mustavalkoisiin...;) Pariisin lentokentällä villiinnyin täysin: superhalpoja mustavalkoisia kortteja, hurjan paljon erilaisia ja vieläpä Pariisi-aiheisina! Voi ei!


Pitäisi varmaan muutenkin ryhdistäytyä tässä postcrossailussa (www.postcrossing.com), noita postikortteja kun on hieman kertynyt. Minä kun jemmaan aina joka paikasta mukaan ilmaisia postikortteja ja vielä lisäksi ostelen niitä. :D
Tässä kuitenkin muutamia sieltä Italiasta ja Pariisista.

Tuo, missä on kolme hassua ukkelia, on ostettu hirveässä kiireessä Torinosta hienolta, isolta aukealta. Se oli niin hassu (ja mv!) että se oli pakko saada. :D Tuo keskimmäinen näyttelijä näyttää jotenkin tosi tutulta, en vain saa millään päähäni että kuka se on... Loput on Pariisin lentokentältä. :)

Pariisista, yllätys yllätys.

Torinosta. Tästä viimeisestä en niin paljoa pidä, mutta ostin sen, koska siinä on niin paljon eri kuvia. Kaikista parhaita kortteja ovat tunnelmalliset, mielellään hämärät tai pimeät maisemat, joissa on valoja. :) Ja totta kai ne mustavalkoiset!

Tämä on kylästä Alpeilta, joka oli 1100 metrin korkeudessa. Ostin sieltä vielä kaksi muutakin korttia, mutta en jaksanut kuvata niitä, kun ne olivat vähän mitään sanomattomia. Mutta kortit olivat 20 snt kpl ja postimerkit Suomeen asti 65 snt! Tuollaiset hinnat Suomeenkin! Nyt joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, kun pelkkä postimerkki vaikka naapuriin maksaa 80 senttiä...

Esittelen jossakin vaiheessa ostokset Italiasta, jos saan pummittua aiakon kameran. Voi kamala, kun tämän blogin elämä on riippuvainen siskon menoista ja siitä, että saanko lainattua (salaa!) hänen tavaroitaan! (Huom Anna! Jos luet tätä niin oikesti en käytä kuin konettasi, mutta kun senkin käyttö on vähän niin kuin kortilla!)

Huh, olipas tänään taas rankka työpäivä. Meinasi pinna palaa jo varttia vaille yhdeksän, kun työpäivä alkaa kahdeksalta. On se niin mukavaa, kun melkein jokaisella työpaikalla tarvitaan aina vähintään yksi kusipää-käskyyttäjä-haukkuja-pomo...